 |
|---|
|
Etusivu PON Suomenajokoira Muut lemmikit Pennut Linkit Tuloksia Vieraskirja Kuvagalleria Sateenkaarikoirat |
|
Vexin tarina Vexi tuli taloon eräänä todella kylmänä ja tuulisena pakkasyönä, Virosta. Varjupaik -nimisestä paikasta. Se oli mitä luultavammin katujen kasvatti tai sen perhe oli sen syystä tai toisesta sinne hylännyt. Olimme ystäväni kanssa sitä vastassa Helsingissä satamassa. Odotuksen tuoma jännitys hälvensi pakkasen ja tuulen purevuutta. Epätoivokin jo melkein sai vallan kun laiva oli myöhässä, mieleen iskeytyi väkisinkin ajatus mitä jos Vexi ei tulekaan :c(. Mitä jos päivä oli väärä? Satama väärä? Kellon aika väärä? Mutta viimein odotus palkittiin ja sataman parkkipaikalle asteli tyttöjä koirien kanssa, minun Vexini tuli yhdessä Sole-koiran kanssa. Hiukan aikaa Vexi oli sekaisin kaikesta hälinästä mutta suostui sitten lopulta ottamaan makupalan jonka sille tarjosin, luovutuksen jälkeen jouduimme nostamaan Vexin autoon, sitä raukkaa kun hiukan pelotti. Näin alkoi matka kotiin, Vexin omaan kotiin. Matkan varrelta otimme mieheni ja perheen kaksi muuta koiraa kyytiin. Koirat haistelivat hetken toisiaan ja muutaman valitun sanan sanottuaan rauhoittuivat nukkumaan. Kotiin Ruovedelle saavuimme vihdoinkin aamuyöstä ja annoimme koirille hiukan ruokaa. Vexi söi varoen mutta kaiken. Sitten vähän tutkimme yhdessä paikkoja. Tulipa siinä yksi vesi vahinkokin Vexille mieheni saappaaseen, toisen kerran kun Vexi yritti jalkaa nostaa kielsimme tiukasti ja siihen jäi sisään pissailu. Vexi tuntui sopeutuvan super vauhtia jo ensimmäisenä päivänä se oli kuin olisi aina meillä ollut, matki toisten koirien tekemisiä kokoajan ja kaikessa. Kunnes tuli kauhistus! Kissa! Vexi oli aivan järkyttynyt ja todella vihamielinen ensin Jäppiselle. Olin jo luopua koko touhusta, mutta ajatus siitä kuinka Vexi oli jo saanut kärsiä sai minut hakemaan aina uusia ja uusia neuvoja kissan ja koiran sopeuttamiseen. Tuntui niin toivottomalta kun kaikenlaisia muita ongelmia olin mielessäni läpi käynyt, mutta tämä ei jostain syystä ollut tullut mieleeni laisinkaan. Mutta Vexi on maailman kiltein ja tottelevaisin koira joka oppi hyvin pian ettei kannata riidellä Jäppisen kanssa, jos haluaa olla äipän kanssa väleissä ;c). Vexi on ollut meillä nyt 3,5-vuotta. Aika on mennyt kuin siivillä, tuntuu että vastahan tuo eilen meille olisi tullut :c). Ja iän tuomia vaivojakin on ilmaantunut, pikku hiljaa on askel lyhentynyt ja parta harmaantunut. Myös nivel-vaivoja on ilmaantunut. Vexi on edelleen kaikkia rakastava persoona, joka on saanut monta uutta ystävää valloittavalla olemuksellaan. Kuka nyt ei tykkäisi hurmurista joka tunkee syliin koko 40 kg:n olemuksellaan tai tuuppii takapuolta rapsutettavaksi samalla kovasti ”jutellen”? Sen yksi erikoisempia ominaisuuksia onkin juuri tuo ”jutteleminen”. Kun Vexin tapaa eka kertaa, niin juuri tuo juttelu saattaa pelästyttääkin. Vexi on ”opetellut” myös muutaman sanasen meidän ihmisten kieltäkin; ”ou jee”, ”on siellä” ja ”totta”, ovat sanoja jotka useimmat ihmiset ovat sen kuulleet sanovan, myös ”äitii” kuuluu joskus tarhasta, kun Vexi näkee äipän liikkuvan pihamaalla. Voitte varmaan kuvitella miten äimänä olin ekan kerran kuullessani sen vastaavan minulle selvällä ihmisten kielellä. Jos olisin yksin ollut paikalla, ilman että muitakin sen kuuli, niin varmasti olisin epäillyt seonneeni ;c) Myös toiset koirat ovat pojasta ok asia. Yhtään tappelua se ei ole aloittanut ja jos toisille tulee tappelu katsoo Vexi viisaammaksi liueta paikalta taka vasemmalle. Saunominen on osoittautunut Vexin intohimoksi ja useimmiten se onkin viimeinen joka lauteille jää, toisten jo poistuttua. Myös autossa - ja eritoten traktorissa matkustaminen kuuluu Vexin lempi harrastuksiin, poika on aina valmis lähtemään, kunhan vain moottoriajoneuvolla pääsee ;c) Lämmin kiitos Pelastetaan koirat ry:n porukalle, Vexin pelastamisesta ja suomeen tuomisesta!
©MPu Desing 2008 |