Etusivu    PON     Suomenajokoira     Muut lemmikit     Pennut     Linkit     Tuloksia     Vieraskirja     Kuvagalleria      Sateenkaarikoirat

Mimmin tarina

MIMMI alias Mimmelo, Mimmuska, mölli-pölli, mimmin-pimmi, mamman mussu ;c)

Ja taas kerran on todettava että rakkaalla lapsella on monta nimeä!

Mimmi on meidän ”ihme lapsemme”, jota ei pitänyt edes syntyä. Molly,

Mimmin mamma todettiin eläinlääkärin ultrassa 100% sen tyhjäksi.

Ja niinpä me jatkoimme elämää niin kuin ennenkin, sen kummemmin

synnytykseen valmistautumatta. Kunnes eräänä kauniina ja aurinkoisena

päivänä lähdimme käymään mieheni, poikamme ja minä kaupoilla. Kaikin

puolin kaikki kotona näytti olevan ok, koirat jäivät rauhassa nukkumaan,

kuka minnekin. Mutta kun tulimme kotiin oli Molly pyöräyttänyt meille yllätyksen.

 Molly tuli meitä heti ovelle vastaan ja lähti ohjaamaan meitä pojan huonetta

kohti ja yllätys oli melkoinen kun Molly esitteli meille pikku pennun jonka oli

synnyttänyt pojan sohvalle. Siinä meni tovi jos toinenkin ennen kuin hiukan

rauhoituin ja täytyy kyllä tunnustaa, että tarvittiin siinä kyllä muutama

rauhoittava sana Majka-kasvattajaltakin, ennen kuin järjestys palasi :c) .

Illalla vielä syntyi toinen pentu, Mimmin sisko Lempi.

Näin siis sai yllätys alun pieni Mimmimme. Josta kyllä on kasvanut jo

aika iso, eikä enää niin pieni polski. Mimmi on tyypillinen PON, se on

vieraita kohtaan varautunut ja ilmoittaa terhakkaasti haukkuen jos vieras

 suvaitsee saapua sen reviirille. Mutta yleensä asettuu pian, kun huomaa

tulijan vaarattomaksi.

Mimmi rakastaa leikkimistä, se leikkisi aina ja kaikella... Pallot, nallet,

äipän sukkahousut saavat kovaa kyytiä Mimmiltä. Vexi ja Iita eivät juuri

enää jaksa yhtyä Mimmin menoon mukaan, mutta onneksi Jäppinen aina

 välillä intoutuu leikkimään hurjaa jahti leikkiä Mimmin kanssa. Ja silloin

 näkee Mimmilläkin, ponille tyypillisen, hymyn leviävän korvasta korvaan.

 Mimmi ja Jäppinen ovatkin ylimmät ystävykset.

Mutta osaa Mimmi käyttäytyä kauniistikin. Näyttelyissä olemme jonkin verran

 käyty ja kotiin tuomisina onkin ollut Suomen muotovalion arvo. Mimmi tosin ei

 tykkää esiintymisestä ja olla esillä, joten olenkin yrittänyt keksiä sille muuta

 harrastusta. Olemme muutamana syksynä Mimmin kanssa harjoitellet sorsastuksen

 aikaan haavakkojen hakemista. Tosin tositoimiin Mimmi on päässyt vasta kerran,

 mutta sekin meni mallikkaasti. Ja kun sorsastus jälleen parin päivän päästä alkaa

olemme passissa ruohikossa mekin Mimmi ja äippä ;c).

 

 

©MPu Desing 2008